Moi! Ketä sää oot?

Me ollaan Suvi ja Zorro!

Blogia kirjoittaa siis huhtikuussa 19 vuotta täyttävä abiturientti Turusta. Olen ihmisenä melkoinen nautiskelijatyyppi, joka saadessaan tämänkaltaisen projektin kirjoittelua vaille valmiiksi jättää sen helposti niille sijoilleen odottamaan "myöhempää käyttöä". En siis voi taata, että jaksaisin kirjoittaa koirani blogia joka päivä. Tai joka viikko. Tai edes joka kuukausi. Voi olla, että kirjoitan vain silloin kun mieli oikeasti tekee jakaa ajatuksia Zorrosta tai jostain muusta aiheesta. Saa katsoa miten voimat ja aika riittävät ja miten tehokkaasti Maisa ja Paavo onnistuvat potkimaan takalistolle (kiitos vaan Maisalle ;)).

Zorro on 1.11.2008 syntynyt poikakoira. Kotoisin hän on Suonenjoelta, jossa kasvattaja Marika huolehti Zorrosta ja sen kahdesta sisaruksesta niiden ensimmäiset kahdeksan elinviikkoa. Uudenvuoden jälkeen haettiin Zorbas kotiin, ja siitä meidän yhteinen taival lähti! Marikaa haluan kiittää heti alkuun Suonenjoelta saamastani ihanasta pehmeästä pikkukoirasta, joka on täysin onnistunut valloittamaan sydämeni.


Zorbas on loistotyyppi. Hänellä on epäilemättä vilkkain seikkailijaluonne mitä tiedän. Kun Zorro menee se ei meinaa, ja silloin saa kaikki risut ja männynkävyt väistyä pois alta. Jo pentuna Zorro vaikutti siltä kaikkein vilkkaimmalta ja sisukkaimmalta tapaukselta. Ei haitannut vaikka kokonainen chihuahualauma kaatoi hänet kumoon, ylös vaan ja nokka kohti uusia pettymyksiä (ja pienet ärrimurrit siihen päälle). Aikamoiseksi jäystäjäksi ja päällepäsmäriksi Zorro osoittautuikin kun päästiin kotiin, hetken jo ehdin miettiä että minkähänlaisiin seikkailuihin tässä vielä joudutaan. Kuitenkin hyvin nopeasti Zorbas ymmärsi, ettei kaikkea liikkuvaa kuulu purra ja ettei maailma kaadu vaikka hän jäisikin hetkeksi yksin kotiin. Luulen, että pikku Milli-koira toimi hyvänä opettajana Zorrolle. Ja toimii kyllä vieläkin, aika pihalla olisi poikaraukka ilman vanhaa ja viisasta :)


Meillä on kuitenkin vielä kahden vuoden jälkeenkin rutkasti työsarkaa joissakin asioissa, esimerkiksi hihnassa kävelyssä. Zorron mielestä kun on kaikkein parasta juosta 10 metrin päässä minusta ja huidella muutenkin ties missä. Koettu on lisäksi mm. se, että vastaantulijoiden kangaskassit tai lapaset saavat kyytiä kun Zorro päättää napata kiinni jostain irtaimesta! Voin syyttää näistä käytösmalleista vain itseäni, sillä olen esimerkiksi vahvistanut Zorron lapasvimmaa ajattelematta siitä mahdollisesti koituvia seurauksia. Ehkä tämä blogi osaksi motivoi myös itseäni opettamaan Zorrolle uudelleen hihnakäyttäytymisen ABC:n, sillä edessä on lähitulevaisuudessa muutto kerrostaloon opiskeluiden takia. Ulkoilumaasto ei välttämättä tule olemaan niin vapaa ja koiraystävällinen kuin täällä.



Zorrolta leikattiin pallit elokuussa 2010 minun tahdostani. Hormonit tuntuivat jylläävän niin että se aiheutti kovasti stressiä Zorrolle. Kastrointi helpotti sisälle pissaamisen osalta välittömästi ja rentoutuminen aktiviteettien jälkeen käy nykyään nopeammin. Zorbas myös ottaa asiat yleisesti lunkimmin. Ei ainakaan tarvitse miettiä niitä ihania naisia siellä jossain... Kastraatio oli meille todella hyvä ratkaisu ja olen tyytyväinen sen tuloksista!

Luulen, että esittelyt olivat nyt tässä. Jatkossa tulen laittamaan kuvia ja videoita jotka toivottavasti havainnollistavat, millainen heppu Zorbas oikeasti on. Kysyä saa aina ja palautetta otan ilomielin vastaan. Toivottavasti viihdytte!

P.S. En yritä inhimillistää koiraani kutsumalla sitä "häneksi", se on vain pinttynyt tapa jolle on vaikea tehdä mitään. Koittakaa kestää. ;)